AbstractsBiology & Animal Science

Tutkimus esittää teoreettisen viitekehyksen leikkimielisyyden, leikin ja pelien ymmärtämiseen. Viitekehys on laadittu konstruktionistisen ludologian tarpeisiin, ja se pohjautuu realistiseen sosiaaliseen konstruktionismiin. Työ itsessään sijoittuu pelitutkimuksen kentälle. Tutkimuksen merkittävin anti on kolmitahoinen: ensinnäkin teoreettinen viitekehys leikkimielisyyden, leikin ja pelin ymmärtämiselle ja erottelulle on keskeisin tulos. Toiseksi työ esittää useita malleja sosiaalisen leikin ymmärtämiselle. Kolmanneksi nämä teoreettiset työkalut testataan käytännössä kolmen suppeamman tutkimuksen avualla. Tutkimuksessa käytetty käsitys leikistä on hyvin lavea: teoreettisen viitekehyksen puitteissa käsitellään niin eläinten, lasten, kuin aikuistenkin leikkiä. Mukana on kaikki toiminta, jota toteutetaan tekemisen itsensä vuoksi, mutta myös kaikki kulttuurisesti leikiksi kutsuttu. Viitekehys ei myöskään erottele ’hyvän’ ja ’pahan’, sovinnaisen ja sopimattoman, leikin välillä. Pelit, niin digitaaliset kuin perinteisetkin, samoin kuin pelit toimintana ja tavaroina, asettuvat viitekehyksessä laajempaan leikin jatkumoon. Viitekehyksessä on tilaa jopa tavoitteellisessa mielentilassa käydylle leikille. Viitekehys linjaa rajoja leikin ja ei-leinkin väliin irrottamatta niitä arjesta tai suhtautumatta leikkiin poikkeuksellisena. Keskiössä on leikkijä, ei suunnittelija tai muotoilija. Viitekehyksessä leikillisyys mielentilana ja leikki aktiviteettina on analyyttisesti erotettu toisistaan. Molemmat rakentuvat biologiselle pohjalle niin ihmisissä kuin muissakin eläimissä, mutta ihmisten kohdalla tietoisuus leikistä ja sosiaalinen konstruointi johtavat monimutkaisiin leikin ja pelin käsitteellistämisiin. Työssä esitelty viitekehys nivoo yhteen aikaisempaa tutkimusta lukuisilta eri kentiltä. Siltojen rakentaminen eri tieteenalojen välillä ja nykyisen pelien tutkimuksen nivominen viimeisen reilun sadan vuoden aikana tehtyyn tutkimukseen ovat työn keskeistä antia. Työssä esitelty konstruktionistisen ludologian viitekehys tarjoaa teoreettisen pohjan leikillisyyden, leikin ja pelien rajaamiseen irrottamatta niitä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksessa esitellään myös useita sosiaalista leikkiä kuvaavia malleja. Kaikki pelaaminen, myös yksinpelit, on jossain määrin sosiaalista, ja yksi malleista setvii ja selventää pelaamista osallistujien lukumäärän perusteella. Toinen malli auttaa ymmärtämään sosiaalista leikkiä mielentilan ja sosiaalisen kontekstin ristivalossa. Tämä työkalu osoittaa leikillisyyden ja leikin erottamisen hedelmällisyyden. Teoreettinen viitekehys ja siihen liittyvät sosiaalisen leikin mallit laitetaan töihin kolmessa suppeammassa tarkastelussa. Ensiksi tutkaillaan kiusapelaamista ja trollaamista leikkinä. Toiseksi tutkitaan peliyden ja leikkisyyden sekoittamista pelillistämisen haasteiden lähteenä. Kolmanneksi tutkitaan eksplisiittisten sääntöjen ja yhtenäisen pelikulttuurin puutteen asettamia haasteita pervasiivisessa pelissä Conspiracy For Good.; This dissertation presents a framework for understanding…