AbstractsBiology & Animal Science

Inflammatory Airway Diseases. The impact of Indoleamine 2,3-dioxygenase and outcomes of maxillary sinus surgery

by Annika Luukkainen




Institution: U of Tampere : Diss
Department:
Year: 2015
Keywords: indoleamiini 2,3-dioksygenaasi; allerginen nuha; astma; krooninen rinosinuiitti; indoleamine 2,3-dioxygenase; allergic rhinitis; asthma; chronic rhinosinusitis
Record ID: 1144696
Full text PDF: http://tampub.uta.fi/handle/10024/97043


Abstract

Allerginen nuha, pitkittynyt sivuontelotulehdus polyyppien kanssa sekä ilman ja astma, ovat varsin yleisiä terveydellisiä ongelmia, joiden esiintyvyys väestössä on 1-20 %. Kaikki kolme tautia aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Varsin usein potilailla joilla on allerginen nuha tai pitkittynyt sivuontelotulehdus, on myös astma ja päin vastoin. Näitä tauteja yhdistää osittain samanlainen patofysiologia, jota ei vieläkään kunnolla tiedetä. Nykyisillä hoitomenetelmillä pystytään lähinnä lievittämään oireita suuressa osassa allergista nuhaa ja pitkittyneessä sivuontelotulehduksessa. Sivuonteloleikkausta harkitaan silloin, kun pitkittyneen sivuontelotulehduksen lääkkeellinen hoito ei riitä. Tavanomaiseen poskionteloleikkaukseen kuuluvat unkinektomian ja keskikäytäväantrostomia-aukon teko. Unkinektomiassa poistetaan poskintelon aukon, ostiumin edessä olevaa luuta osittain. Keskikäytävä-antrostomiassa laajennetaan poskiontelon aukkoa. Toistaiseksi on hyvin vähän satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia jotka vertailevat perinteistä ja säästävää tähystyksellistä poskionteloleikkausta. Indoleamiini 2,3 dioksygenaasi (IDO) on monessa solutyypissä esiintyvä entsyymi, joka muokkaa immuunijärjestelmää. IDO on yksi ihmiskehon entsyymeistä joka pystyy muuntamaan tryptofaani aminohapon kynureniiniksi. IDO:n ekspressiota ei ole aiemmin tutkittu pitkittyneessä sivuontelotulehduksessa, nenäpolyypeissä tai allergisessa nuhassa. IDO:n aktivisuutta ei ole myöskään aiemmin tutkittu astmassa. Väitöskirjatutkimuksen avulla haluttiin selvittää IDO:n yhteyttä näihin kolmeen sairauteen. Lisäksi haluttiin tutkia pitkittyneen sivuontelotulehduksen leikkauksellista hoitoa. Immunohistokemiallisilla värjäyksillä osoitimme, että pitkittynyttä sivuontelotulehdusta sairastavien potilaiden polyyppien epiteelissä esiintyi enemmän IDO:a kuin terveessä nenän limakalvossa. Sen sijaan allergista nuhaa sairastavien ja terveiden verrokkien nenän koepaloissa ei havaittu eroja IDO:n ekspressiossa. Kynureniinin ja tryprofaanin suhde (IDO:n aktiivisuus) seerumissa ei eronnut astmaa sairastavien ja verrokkien välillä. Matala seerumin IDO:n aktiivisuus havaittiin atopiassa ja nenäpolyyppeissä. Prospektiivisessa yksinkertaisesti sokkoutetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, satunnaistettiin pitkittynyttä sivuontelotulehdusta sairastaville potilaille toiselle puolelle säästävä leikkaus, jossa poskintelon aukon, ostiumin edessä olevaa luuta osittain poistettiin (unkinektomia). Toiselle puolelle tehtiin unkinektomia ja lisäksi poskiontelon aukon laajentaminen (keskikäytävä-antrostomia). Noin kuukausi leikkauksen jälkeen tähystyksellisesti havaittu leikkausalueen limakalvoturvotus oli vähäisempää antrostomiapuolella. Kun leikkauksesta oli kulunut yli kuukausi, toimenpiteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja oireissa tai tähystyksellisissä löydöksissä. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimuksia pitkittyneiden hengitystietulehdusten alatyypeistä ja markkereista. Näillä on todennäköisesti merkitystä sekä patofysiologiassa että…