AbstractsPolitical Science

Tämä tutkielma tarkastelee Euroopan Unionin toimintaa Kongon Demokraattisen Tasavallan turvallisuussektorin reformissa tukitoimissa (Security Sector Reform, SSR). Tutkielma keskittyy tarkastelemaan EU:n normatiivisen inhimillistä turvallisuutta korostavan lähestymistavan implementointia Kongon kontekstissa. Sen tutkimuskysymys on, missä määrin EU:n SSR-tukitoiminta Kongossa on onnistunut omaksumaan ja toteuttamaan lähestymistapaa, joka keskittyy turvallisuussysteemiajatteluun ja laajan turvallisuuden käsitteeseen, sekä pyrkii edistämään inhimillistä turvallisuutta. Tutkielma lähestyy tutkimusaihettaan laadullisin menetelmin. Se totetuttaa tapaustutkimuksen EU:n toiminnasta Kongon turvallisuussektorin reformissa. Aluksi tutkielma keskittyy EU:n normatiivisten inhimillistä turvallisuutta käsittelevien politiikkadokumenttien tarkastelemiseen. Pääaineistona tutkielmassa käytetään EU:n tukea toteuttavien haastattelujen analyysia. Lopuksi em. tutkimuskysymykseen vastataan. Tutkielman tärkein johtopäätös on, ettei EU:n käytännön toiminta Kongon turvallisuussektorin reformin tukemisessa vastaa politiikkadokumenttien normatiivisia tavoitteita. This thesis examines the European Union’s involvement in the Security Sector Reform (SSR) in the Democratic Republic of the Congo (DRC). It focuses on the implementation of the EU’s normative human security approach in the context of the Congo. In particular, the thesis asks, to what extent the EU security sector reform support action in the DRC has succeeded in understanding and adopting an approach that focuses on security system thinking and the concept of broad security, and that seeks to promote human security. The study has adopted a qualitative research approach that aims to look at the implementation of the EU SSR policies from a case-specific point of view. Firstly, it examines the EU SSR policy documents and other sources outlines the normative aspects of the EU SSR approach. This is followed by an analysis of the primary data, obtained through key stakeholder interviews with the identified EU officials in the DRC. Finally, it presents the findings by answering the above-presented research question. The most important conclusion that can be drawn from the findings of this study is that the practical implementation of the EU SSR appporach in the DRC does not correspond to the normative aspirations spelled out in the policy.