AbstractsBiology & Animal Science

Akuutti ja uusiutuva ruusutulehdus Ruusutulehdus on akuutti ihon ja ihonalaiskudosten bakteeri-infektio. Siitä käytetään myös nimityksiä erysipelas, selluliitti tai, kuten Suomessa yleisesti on tapana, ruusu. Ruusutulehdus sijaitsee tyypillisesti alaraajassa, yleensä sääressä. Se voi tulla myös yläraajaan, kasvoihin tai muulle ihoalueelle. β-hemolyyttisiä streptokokkeja, erityisesti A-ryhmän streptokokkeja (GAS), on pidetty pääasiallisina taudinaiheuttajina. Stafylokokkien merkitys ruusutulehduksessa on epäselvä. Streptokokkitaudeissa penisilliini on ensisijainen antibioottivalinta, mutta stafylokokit ovat nykyisin pääsääntöisesti resistenttejä tavalliselle penisilliinille. Ruusutulehdukselle on tyypillistä sen uusiutuminen. Aiemmissa tutkimuksissa uusiutumisriski on ollut noin 10 % vuodessa. Uusiutumiseen vaikuttavia tekijöitä ei tunneta tarkasti. Todennäköisesti kuitenkin samat tekijät, jotka liittyvät akuuttiin ruusutulehdukseen, altistavat myös sen uusiutumiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ruusutulehdukseen ja sen uusiutumiseen liittyviä tekijöitä, ns. kliinisiä riskitekijöitä. Bakteeriviljelyillä etsittiin streptokokkeja ja stafylokokkeja ja vasta-ainemäärityksillä tutkittiin näiden osuutta ruusutulehduksen aiheuttajina. Lisäksi selvitettiin tulehdusmerkkiaineiden merkitystä ruusutulehduksen uusiutumisriskin arvioimisessa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin akuuttiin ruusutulehdukseen liittyviä riskitekijöitä ja bakteereja 90:llä akuutin ruusutulehduksen vuoksi sairaalahoitoon otetulla potilaalla ja 90:llä väestörekisteristä poimitulla verrokilla. Krooninen turvotus ylä- tai alaraajoissa, ihorikot ja ylipaino liittyivät ruusutulehdukseen. Potilaiden iholta eristettiin sekä streptokokkeja että stafylokokkeja, mutta vasta-ainemääritysten perusteella streptokokki oli todennäköisin taudinaiheuttaja ainakin 69 %:ssa tapauksista. G-ryhmän streptokokki (GGS) oli selvästi yleisempi löydös kuin GAS. Kun havainnot bakteeriviljelyistä, vasta-ainetutkimuksista ja penisilliinihoidon onnistumisesta yhdistettiin, streptokokit näyttivät olevan todennäköisin taudinaiheuttaja 84 %:ssa tapauksista. Tutkimuksen toisessa osassa em. potilaisiin otettiin yhteyttä viiden vuoden kuluttua alkuperäisestä tutkimustilanteesta. Puhelinhaastattelun ja potilaskertomusten perusteella todettiin, että ruusutulehdus oli uusiutunut seuranta-aikana ainakin kerran 41 %:lla potilaista. Jos tutkimukseen alun perin johtanut ruusutulehdusepisodi oli potilaan ensimmäinen, uusiutumisen riski viidessä vuodessa oli 26 %. Jos potilas oli sairastanut ruusutulehduksen ainakin kerran ennen tutkimusjaksoa, riski oli 57 %. Mikään muu tutkituista kliinisistä riskitekijöistä ei ennustanut uusiutumista. Tulehdusreaktion voimakkuutta sairaalahoidon aikana arvioitiin C-reaktiivisen proteiinin ja pentraksiini-3:n pitoisuuksien sekä kuumeen ja sairaalahoidon keston perusteella. Niillä, joilla tutkimukseen tullessa oli jo uusiutunut ruusutulehdus, oli voimakkaampi tulehdusreaktio kuin niillä joilla ruusutulehdus oli ensimmäinen.…