AbstractsBiology & Animal Science

Botuliini tyyppi A on Clostridium botulinum-bakteerin erittämä toksiini, jota on 1980-luvun lopulta lähtien käytetty CP-lasten spastisuuden ja dystonian hoitoon. Ensimmäiset julkaisut aiheesta ilmestyivät v. 1993. Botuliini ruiskutetaan lihakseen, jossa se vaikuttaa ainoastaan lihas-hermopäätelevyissä estäen asetylkoliinin eteenpäin menon ja aiheuttaen keskimäärin 2-4 kk kestävän lihaksen ylijäntevyyden vähentymisen. Vaste on annosriippuvainen. Hoitoaiheita lapsilla ovat spastisuuden aiheuttama varvaskävely, takareiden tai lonkan koukistajien tai sisäreiden lähentäjien ylitoimivuus ja spastisen/dystonisen yläraajan erilaiset virheasennot. Hoidon tavoitteena voi olla toiminnan tai hoidollisuuden parantaminen tai kirurgiselle toimenpiteelle lisäajan voittaminen. Nykyisin botuliinia käytetään lapsilla myös mm. hyvänlaatuisen varvaskävelyn, synnynnäisen kierokaulaisuuden, syljen liikaerityksen ja ylitoimivan virtsarakon hoitoon. Botuliinihoidossa lihaksen ylijäntevyyden laskun pitäisi olla tehokasta ja selektiivistä, mikä puolestaan vaatii optimaalista annostusta ja pistopaikkaa per lihas. Lasten osalta pistosteknisiä asioita ei ole aiemmin tutkittu ja annostenkin osalta tutkimuksia on ainoastaan muutama. Väitöskirjatyössä tutkittiin kahden erilaisen pistostekniikan (Osatyö I: pistos joko lähelle tai kauemmas oletettua pohjelihaksen päätelevyaluetta; Osatyö II: pistos joko yhteen tai kahteen kohtaan per pohjelihas) vaikutusta lihasjäntevyyden alentumiseen ja kävelymalliin pohjelihaksen botuliinihoidossa. Lisäksi katsottiin sekä alaraajan (Osatyö III) että yläraajan (Osatyö IV) osalta kahden eri annosryhmän (matala- ja korkea-annosryhmät) eroavuuksia vaikutusten ja haittavaikutusten ilmaantuvuudessa. Tutkimukset suoritettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Kanta-Hämeen keskussairaalan lastenneurologisissa yksiköissä. Väitöstutkimuksen pistostöissä havaittiin, että molemmat tutkimusryhmät hyötyivät hoidosta eikä mitatuissa vasteissa (lihasjäntevyys, nivelen liikerata, kävelymalli) tai haittavaikutusten ilmaantuvuudessa tullut esille kliinisesti merkitseviä eroja. Ala- ja yläraajan annostöissä sekä matala- että korkea-annosryhmät hyötyivät hoidosta eikä tutkimusryhmien välille tullut kliinisesti merkitseviä eroja. Haittavaikutuksia esiintyi kaiken kaikkiaan vähän ja jonkin verran enemmän korkea-annosryhmissä, mutta tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Suuret annokset saattoivat aiheuttaa toiminnallisen haitan esim. yläraajoissa sormien otteen voimakkuuden alenemisena ja alaraajoissa kompastelun lievänä lisääntymisenä. Botuliinin farmakologisesta ominaisuudesta johtuen kaikki haittavaikutukset olivat ohimeneviä ja enemmistö vaikeusasteeltaan lieviä. Yhtään vakavaa haittavaikutusta ei ilmennyt. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että vaikka spastisen varvaskävelyn botuliinihoidossa pistos mahdollisimman lähelle pohjelihasten päätelevyaluetta onkin suositeltavinta, pistos tavoiteltuun lihakseen ja yhteen kohtaan lihaksessa riittää vaikutuksen esille saamiseen. Lisäksi väitöstutkimuksissa käytetyt alemmat…