AbstractsBiology & Animal Science

Taustaa: Lääketieteen kehityksen tuloksena lapsuusiän syöpien paranemisennuste on yli 80%. Lapsuusiän syövän sairastaneiden pitkästä elinajanodotteesta johtuen hoitojen aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia pyritään minimoimaan. Antrasykliinin aiheuttama kardiomyopatia voi olla oireeton vuosien ajan. Sydänkuvantamisen kehitys tarjoaa uusia, herkempiä ja käyttökelpoisempia menetelmiä sydänseurantaan. Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoitus oli selvittää lapsuusiän syöpähoitojen aiheuttamien sydänhaittavaikutusten ilmaantuvuus ja esiintyminen nykyaikaisten hoito-ohjelmien mukaan hoidetuilla. Käytimme uusia sydänkuvantamismenetelmiä sekä plasman merkkiaineita ja kohdensimme huomion erityisesti antrasykliiniryhmän lääkkeiden vaikutuksiin. Lisäksi tutkimme, onko uusista menetelmistä hyötyä perinteisiin seulontamenetelmiin verrattuna. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 76 (42 tyttöä, 34 poikaa) lapsuusiän syövän sairastanutta, joiden syöpä oli hoidettu vuosina 1993–2006, ja jotka olivat hoidoissaan saaneet antrasykliinejä. Osallistujien keski-ikä oli 14.3 (vaihteluväli 7.2–20.0) vuotta, mediaani seuranta-aika 7.1 (5.0–18.0) vuotta ja kumulatiivinen antrasykliini-annos 224 (80–454) mg/m2. Heistä 10 (13%) oli lisäksi saanut sydämen alueelle kohdistunutta sädehoitoa. Osatyö I käsitti 62 henkilöä, joille tehtiin sydämen magneettikuvaus. Osatyössä II tehtiin vasemman kammion kolmiulotteinen sydämen ultraäänitutkimus 71 henkilölle, joista 58:lle tehtiin myös sydämen magneettitutkimus. Osatyössä III tutkittiin verikokeet B-tyypin N-terminaalisen propeptidin, troponiini T:n, I:n, herkän troponiini T:n ja troponiini-spesifisten autovasta-aineiden määrittämiseksi. Osatyössä IV tutkittiin sydämen pitkittäissuunnan toimintaa perinteisen ultraäänen, kudosdopplerin ja speckle trackingiin perustuvan, läppärenkaan pitkittäisliikettä kuvaavan TMAD-menetelmän avulla. Osatöissä II ja IV käytimme sukupuoli-, ikä- ja pinta-ala-vakioituja terveitä verrokkeja ultraäänitulosten vertailussa. Tulokset: Osatyössä I todettiin poikkeava ejektiofraktio (EF) vasemmassa kammiossa 11/62 (18%):lla ja oikeassa kammiossa 17/62 (27%):lla. Raja-arvoinen EF todettiin vastaavasti 38/62 (61%):lla ja 33/62 (53%):lla. Tutkittavilla oli matalampi EF molemmissa kammioissa. Vasemman kammion pinta-alaan suhteutetut tilavuudet olivat normaalia suuremmat. Oikeassa kammiossa loppusystolinen tilavuus oli viitearvoihin verrattuna normaalia suurempi. Myöhäistä gadolinium-tehostumista paikallisen fibroosin merkkinä ei todettu yhdelläkään. Osatyössä II todettiin 63:lla tutkittavalla, jotka eivät olleet saaneet sydämeen kohdistunutta sädehoitoa, matalampi vasemman kammion EF (57% vrt. 60%, p = 0.003) ja suurempi pinta-alaan suhteutettu loppu-systolinen tilavuus (31 vrt. 28 ml/m2, p = 0.001) terveisiin verrattuna. Sydämeen kohdistunutta sädehoitoa saaneilla oli korkeammat dyssynkronia-indeksit 12 segmentin analyysissa terveisiin verrattuna (Tmsv12-SD: 1.76% vrt. 1.11%, p = 0.008, Tmsv12-Dif: 5.92% vrt. 3.85%, p = 0.007). Pitkäaikaisselviytyjistä 58:lle tehtiin…